Ikääntyneet rouvat puhuvat väkivallasta

Kun naiset asettuvat pöydän ääreen, kahvikuppien kilinä vaihtuu puheensorinaksi. Arkisten aiheiden jälkeen puhutaan väkivallasta. Isosiskot-ryhmän naisille sekin on tuttu teema.

Isosiskot kokoontuu Oulun ensi- ja turvakodin kokoushuoneessa. Paikalla on ryhmän ohjaaja ja seitsemän naista. Pöydässä on voileipiä ja keksejä, tunnelma on tuttavallinen. Aluksi käydään kuulumiskierros. Se määrittelee, mitä seuraavan puolentoista tunnin aikana tapahtuu.

Mutta aloitetaan ihan alusta. Elokuussa 2017 Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry:n Juuri-hanke lähestyi loppuaan. Hankkeessa oli onnistuttu yhdistämään vanhustyön ja väkivallan vastaisen työn asiantuntijuus yhteiseksi uudeksi osaamiseksi. Ikääntyneitä väkivaltaa kokevia pystyttiin ymmärtämään, tukemaan ja auttamaan aikaisempaa paremmin.

Oulun ensi- ja turvakoti ry oli kehittänyt ja kokeillut useita uusia toiminta- ja työkäytäntöjä yhdessä Oulun Seudun Mäntykoti ry:n kanssa. Mukana oli väkivaltaa kokeneiden naisten ”kehittäjänaiset” -nimellä tunnettu ryhmä. Naiset halusivat, että ikäihmisillä olisi turvallinen paikka, jossa voisi keskustella toisten samaa kokeneiden naisten kanssa. Ensimmäisessä kokoontumisessa oli mukana kuusi yli 70-vuotiasta naista, jotka antoivat ryhmälle nimen Isosiskot.

Pitkään aviossa ja uhan alla

Vertaistukiryhmä perustettiin vastaamaan ikääntyneiden, pitkään avioliitossa ja lähisuhdeväkivallan uhan alla eläneiden tuen tarpeeseen. Suljettuun ryhmään haluavat keskustelivat ensin ryhmän ohjaajan, Oulun ensi- ja turvakoti ry:n väkivaltatyön asiantuntijan Maria Lappalaisen kanssa ja pääsivät sitten mukaan.

Nykyään ryhmään pääsee, kun siinä on tilaa. Jäseniä on ollut yhteensä 11, nykyään vakiintuneita kävijöitä on seitsemän. He löytävät tiensä ryhmään tavallisesti joko yhdistyksen turvakodin, lähisuhdeväkivaltapalvelujen tai muun auttamisverkoston kautta.  Isosiskoilla on tarve saada apua nykyiseen elämäntilanteeseen. Ikääntyneiden vertaisryhmä ei ole uusi keksintö, mutta väkivaltaa kokeiden ryhmiä on heille vähän tarjolla.

Isosiskot-ryhmän naisten käsiä. Iäkkäitä käsiä, joissa on sormuksia, kinesioteippiä ja rannetuki.
Isosiskojen käsiä.

Lappalaisen mielestä lähisuhdeväkivallan kokemuksissa ja seuraamuksissa on toisaalta yhtäläisyyksiä sukupolvien välillä ja ryhmä voisi koostua myös eri-ikäisistä naisista.

– Eri ikäpolville on tärkeää ymmärtää, miten tähän tilanteeseen on tultu. Uskomusten ja asenteiden muuttaminen tapahtuu tiedostamisen kautta.
– Ylipäätään on tärkeä saada jotain tukea, painottaa Maria Lappalainen.

Kaikki Isosiskot ovat kokeneet väkivaltaa tai elävät läheisissä suhteissaan väkivallan uhan alla.

– Yhteistä on kokemus siitä, etteivät he voi puhua kokemastaan muualla kuin saman kokeneiden kanssa tai meidän palveluissamme, Lappalainen määrittelee.

Ryhmä ei yksin lopeta väkivaltaa

Ryhmäläiset kuvaavat vertaistuen merkitystä ”kaikesta tuesta tärkeimmäksi”. Se tuo turvallisuuden tunnetta ja on jaksamisen elinehto. ”Systerit ovat pelastusrenkaita.”

Saman ikäisille on helpompaa puhua kuin nuoremmalle. Kokemus pitkästä parisuhteesta ja samanlaisista vastoinkäymistä yhdistävät. Kokemusten jakaminen helpottaa oloa. Helpotusta tuo myös tieto ja ymmärrys siitä, että omalle elämäntilanteelle voi tehdä jotain vielä näin myöhemminkin.

Lappalainen sanoo, että vaikka ryhmästä on kiistatta apua arjessa selviämisessä, se ei useimmiten yksin riitä väkivallasta irtautumisen tueksi.
– Kaikki haluavat väkivallan loppuvan, mutta osa ei halua erota avioliitostaan. He ovat syntyneet aikana, jolloin väkivalta oli lainsäädännöllisestä ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta hyväksyttyä ja avioliiton oli tarkoitus kestää vastoinkäymiset.
–Sen lisäksi häpeän tunne, syyllisyys tai pelko omasta ja puolison jaksamisesta tekee eroamisesta tavallista vaikeampaa, sanoo Maria Lappalainen.

Kotona tapahtuvaa auttamista painotetaan liikaa

Isosiskojen mielestä yhteiskunta on muuttunut avoimemmaksi kuin aiemmin. Väkivallastakin puhutaan aiempaa enemmän. Yhteiskunnan muutos on mahdollistanut naisten itsenäistymisen  ̶  ja toisaalta naisten kouluttautuminen ja itsenäistyminen on vaikuttanut muutoksen tapahtumiseen. Avoimuus on lisännyt osaltaan Isosiskojen rohkeutta ja saanut heidät hakemaan apua omaan tilanteeseensa. Avun hakeminen on hyväksytympää.

Kielteistäkin kehitystä silti tapahtuu.

– Usein keskusteluissa tulevat esiin lainsäädännön muutokset, jotka painottavat kotona tapahtuvia palveluja. Näin on myös väkivaltatilanteissa. On tullut vastaan tilanteita, joissa ehdotetaan omaishoitoa väkivaltaiselle puolisolle tai että aikuinen väkivaltainen lapsi hoitaisi ikääntynyttä.
– Toisaalta jos ikääntynyt on päätynyt eroamaan väkivaltaisesta suhteesta, riippuvuus puolisosta uhkaa jatkua, jos kotiin jäävä ei saa palveluja. Nämä tilanteet ovat erityisen raskaita myös yleisten asenteiden vuoksi, Lappalainen sanoo.

”Ikääntyneiden väkivaltakokemukset pitää tuoda julki”

Oulussa kuulumiskierros on edennyt jo pitkälle. Tällä kertaa kaikille kuuluu hyvää. Lappalainen pitää tärkeänä, että tapaamisia ei käsikirjoiteta liian pitkälle. Hän sopii ryhmäläisten kanssa kullekin tapaamiselle etukäteen aiheen, mutta huolille ja kriiseille annetaan aina tilaa.
Nyt ryhmäläiset miettivät, miten ikääntyvät voisivat saada paremmin apua kokemaansa väkivaltaan. Heidän mielestään ikääntyneiden väkivaltaan liittyvät kokemukset pitäisi tuoda julkisuuteen entistä useammin. Yhteiskunnan kannalta kyse on myös rakenteellisesta kaltoinkohtelusta. Ikääntyneet voivat jäädä auttamispalveluissa helposti yksin, eivätkä saa apua. Turvakotien, avopalvelujen ja terveyskeskusten lisäksi tarvitaan ikäihmisten neuvola, johon kutsutaan säännöllisesti ja jossa kysytään myös väkivallasta.


Isosiskojen neuvot: Miten lähimmäinen voi ottaa väkivallan puheeksi?
  1. Kohtaa apua tarvitseva rohkeasti.
  2. Ota puheeksi reilusti ja suoraan.
  3. Kerro, että muutkin ovat kokeneet samaa ja apua on saatavilla.
  4. Kerro ammattilaiselle myös toisen henkilön avun tarpeesta.
  5. Pidä hänestä huolta ja ole toisten iäkkäiden puolella.

Teksti: Mikko Savelainen, kuva: Maria Lappalainen. ETKL