Avun hakeminen

Väkivaltaa ja huonoa kohtelua ei tule koskaan hyväksyä. Asiasta puhuminen jonkun luotettavan henkilön kanssa on usein avuksi ja auttaa jaksamaan. Yhdessä voi löytyä uusia keinoja tilanteen ratkaisemiseksi.
Ammatillista apua saa oman kunnan sosiaalipäivystyksestä, alueen sosiaalityöntekijältä, kotihoidon ja terveysaseman henkilökunnalta, lähimmästä turvakodista ja poliisilta. Apua, tukea ja neuvoja tarjoaa myös Suomen vanhusten turvakotiyhdistyksen auttavat puhelimet, muut valtakunnalliset ja alueelliset auttavat puhelimet, seurakunnat sekä väkivaltatyöhön ja ikäihmisten erityiskysymyksiin erikoistuneet järjestöt ja yhteisöt.
Omaisen, naapurin, ystävän tai hoitohenkilökuntaan kuuluvan huomatessa väkivallan tai muunlaisen kaltoinkohtelun merkkejä, on asiaan puututtava. Asiallinen ja ikäihmistä kunnioittava keskustelunavaus on ensimmäinen askel. Auttamisessa ja tukemisessa tärkeää on ikäihmisen ihmisarvoa ja oikeuksia kunnioittava asenne sekä turvallisuuden takaaminen. Usein kaltoinkohtelija on ikäihmiselle läheinen ja rakas tuomittavista teoistaan huolimatta. Auttamiselle ja tukemiselle on annettava aikaa, mutta jos kaltoinkohtelu uhkaa henkeä ja terveyttä on toimittava heti.
Myös kaltoinkohtelija tarvitsee usein apua esimerkiksi päihteiden käyttöönsä tai muuhun sairauteensa. Yhteistyö päihdehuollon, psykiatrian poliklinikan, lääkärin tai muun auttajatahon kanssa auttaa katkaisemaan väkivallan kierteen ja ehkäisemään kaltoinkohtelua. On kuitenkin muistettava, että oli kaltoinkohtelun syy mikä hyvänsä, ei se vie tekijältään siitä vastuuta. Miesten keskus, Ensi- ja turvakotien Jussi-työ, Lyömätön linja ja Maria instituutin Demeter-toiminta väkivaltaa käyttäville naisille ovat esimerkkejä erilaisista tahoista, jotka tekevät työtä lähisuhteessa väkivaltaa käyttäneiden kanssa.