Tunnistaminen

Kaltoinkohtelun olemassaolon tunnustaminen ja tunnistaminen ei aina ole helppoa. Ulkopuolisen voi olla vaikea tunnistaa kaltoinkohtelua tai jopa väkivaltaa, jos ikäihminen ei siitä itse halua tai pysty kertomaan. Ikääntynyt ei itsekään aina ymmärrä joutuneensa kaltoinkohtelun tai väkivallan kohteeksi.
Huonoa kohtelua kokenut voi tuntea syyllisyyttä ja häpeää tapahtuneesta. Hän voi olla huolissaan tekijälle mahdollisesti aiheutuvista seurauksista, pelätä tekijän uhkauksia, hylätyksi tulemista, leimautumista kykenemättömäksi hoitamaan omia asioitaan tai perhesalaisuuksien paljastumista. Kaltoinkohtelun merkit saattavat myös sekoittua ikääntymisen mukanaan tuomiin muutoksiin tai sairauksiin esimerkiksi dementoivien sairauksien oireisiin.
Fyysisen pahoinpitelyn merkkeinä voi olla esimerkiksi eri paranemisvaiheessa olevat mustelmat, ruhjeet tai muut vammat.  Ikäihminen saattaa hakeutua hoitoon muutaman päivän viiveellä vammojen syntymisestä, eivätkä vammat vastaa hänen tai hänen läheistensä kertomusta. Myös toistuvasti ilmenevät uudet vammat ja ruhjeet voivat kertoa jatkuvasta pahoinpitelyistä.
Muita ulkoisia kaltoinkohtelun merkkejä voi olla henkilön yleinen hoitamattomuus, aliravitsemus, kuivuminen, lääkityksen laiminlyönti tai liiallinen lääkkeiden käyttö. Myös jatkuva rahan puute tai kieltäytyminen tarvittavista palveluista voi viitata hyväksikäyttöön.
Kaltoinkohtelu aiheuttaa usein muutoksia ikäihmisen käyttäytymisessä. Muutokset voivat ilmetä arkuutena, masentuneisuutena, itkuisuutena, itsetuhoisina ajatuksina ja puheina, pelokkuutena, takertumisena tai jopa aggressiivisuutena.  Hän saattaa käyttää sosiaali– ja terveydenhoitoalan palveluita runsaasti tai kieltäytyä niistä kokonaan.
Kaltoinkohtelulla ja väkivallalla on aina seurauksia, jotka saattavat nopeuttaa ikääntymisprosessia ja pahentaa perussairauksia, jotka vaikuttavat ikäihmisen toimintakykyyn ja elämänhallintaan heikentävästi. Kaltoinkohtelu ja väkivalta on aina loukkaus ikääntyvän ihmisen identiteettiä ja ihmisoikeuksia kohtaan. Kaltoinkohtelu ja väkivalta horjuttavat niitä kokeneen minäkuvaa ja uskoa yhteiskunnan ja toisten ihmisten auttamisen mahdollisuuksiin.