Ikääntyneet ovat tällä hetkellä huolissaan tulevaisuudestaan, eivätkä suotta. Yhteiskunnallinen ilmapiiri on jo vuosia kiristynyt, valtion ja hyvinvointialueiden talous on tiukoilla, järjestöjen rahoituksia leikataan ja sota on tullut lähemmäs kuin uskottiin.
Monet ikääntyneet ovat tottuneet pärjäämään itse. Joskus heitä täytyy jopa motivoida ottamaan apua vastaan. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut: palveluita on vaikea saada, vaikka niitä tarvitsisi ja olisi valmis vastaanottamaan. Kuitenkin erot asuinpaikasta riippuen ovat suuria.
Palvelut tavoittavat liian myöhään?
Ilmiö näkyy myös Etsivän vanhustyön datassa, jota keräämme. Yhä enemmän toimintaamme ohjautuu toimintakyvyltään entistä huonokuntoisempia kotonaan asuvia ikääntyneitä. Samaa viestiä kuulemme myös muualta Suomesta.
Enenevissä määrin toimintaan tulee myös vapaaehtoiskaveripyyntöjä, sillä ulos tai asioimaan ei päästä ilman toisen ihmisen tukea. Esteet voivat olla joko henkisiä tai fyysisiä. Ikääntyneet tavoitetaan palveluketjuun entistä myöhemmin.
Eriarvoisuus palveluihin pääsyssä
Verkostoissamme on jo vuosia keskusteltu ja pohdittu ratkaisuja eri alueiden eriarvoisuudesta palveluihin pääsyssä. Ikääntyneet eivät enää luota avun saantiin, kun oma toimintakyky heikkenee tai sairastuu. Tätä varten moni varautuu säästämällä pientä pesämunaa yksityisten palveluiden käyttöön hädän hetkellä. Säästöt ovat kuitenkin ongelma erilaisten tuloriippuvaisten palveluiden saamisessa, joista esimerkkinä nostan tärkeän sosiaalihuoltolain mukaisen kuljetustuen.
Eräs pohjoisesta pääkaupunkiin muuttanut iäkäs asiakkaamme kuvasi pienen pohjoisen paikkakunnan ja Helsingin eroa valtavaksi palveluiden saavutettavuuden ja saamisen näkökulmasta. Hän oli eksynyt palveluviidakkoon ja koki ettei saa apua mistään. Etsivän vanhustyön yksi tehtävä on selkeyttää palveluviidakkoa asiakkaillemme ja tukea mm. Yhteydenotoissa.
“Etsivän vanhustyön asiakkaat tietävät huonosti heitä kiinnostavista tai heidän tarvitsemistaan palveluista tai toiminnoista. Kevään 2025 asiakaskyselyssä noin 50% ei tiennyt lainkaan ja 35% vähän niin ja näin.”
Joillakin alueilla Helsingissä jonotus terveyskeskuslääkärille voi olla pitkä. Useat ikääntyneet kertovat, että kokevat monet käynnit turhiksi, kun asioihin ei paneuduta, heille ei jää kokemusta, että heitä olisi kuultu tai otettu vakavasti asiassaan.
Positiivista on, että syyskuun alusta lähtien on mahdollisuus mennä yksityiselle yleislääkärille kunnallisin hinnoin, kiitos Kelan valinnanvapauskokeilun yli 65 –vuotiaille. Lue lisää: Valinnanvapauskokeilu
Tarvitaan kokonaisvaltaista tukea ja laadukkaita kohtaamisia
Merkittävästi auttaa jo se, että ihminen kohdataan laadukkaasti. Se että saa jakaa tilanteensa ja huolensa toiselle, helpottaa taakkaa.
Eräs asiakas sanoitti saamaansa Etsivän vanhustyön tukea helpottuneena.
“On tärkeää saada jutella näistä asioista jonkun kanssa kokonaisuutena. Äkillinen sairaskohtauksesta johtuva toimintakyvyn muutos vaikuttaa koko elämään, arjessa pärjäämiseen, sosiaalisiin suhteisiin, talouteen ja tekee yksinäiseksi. Monesti keskustelu jostakin palvelusta on niin kapeaa, että siinä jää moni tärkeä asia huomiotta. Minut on nyt kohdattu kokonaisvaltaisesti.”
Etsivässä vanhustyössä tarkoituksenamme onkin kohdata ihminen laadukkaasti ja kokonaisvaltaisesti. Kokemus kohdatuksi tulemisesta lisää luottamusta yhteiskuntaan ja vähentää yksinäisyyden kokemusta.
Yhdessä tekemistä ja käytännön tukea
Monella hyvinvointialueella on otettu käyttöön seniorineuvola. Paikka, jossa ikääntyneen tilanne ja terveydentila kohdataan kokonaisvaltaisesti. Helsingissä ei seniorineuvolaa ole mutta Seniori-info tarjoaa matalan kynnyksen neuvontapalvelua puhelimitse ja toimitiloissaan. Seniorineuvoloiden saamiseksi kaikille hyvinvointialueille on tehty kansalaisaloite vuonna 2024 mutta aloite ei ole edennyt eduskunnan käsittelyyn asti.
Myös asioinnin esteet ovat suuri haaste ja jos aiempien vuosien perusteella voi tehdä johtopäätöksiä, tarve tuelle tulee kasvamaan. Ikääntyneet kaipaavat yhdessä tekemistä ja tarvitsevat usein käytännön tukea.
Hesarin pääkirjoituksessa 11.9.25 Julkisen sektorin pitää kantaa vastuunsa ikääntyneiden hoivasta otettiin kantaa hoivavastuun vierittämiseen enenevissä määrin omaisille ja hoivapalvelujen kustannusten perustamisesta omaisuuden määrään.
Kun ikääntyneet asuvat entistä pidempään kotona palveluilla tai ilman, kasvaa tarve asioida kodin ulkopuolella. Miten vastaamme haasteeseen tulevaisuudessa, kun saattajia ei saada riittävästi eikä läheskään kaikilla ole omaisia, jotka voisivat tällaisessa tilanteessa auttaa. En olisi huolissani siitä joukosta, jotka oman varallisuutensa turvin voivat hankkia tarvitsemiaan palveluita kotiin, vaan sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevia, köyhyysrajalla tai lähellä sitä eläviä.
Tässä on kyse suuresta ketjureaktiosta, joka tulee heijastelemaan myös työelämään omaisten kuormituksena ja lisääntyvinä poissaoloina.
Kirjoittaja
Henna Grönberg,
johtava asiantuntija,
Suvanto ry
